Vahvuussanasto tuo luokkaan kulttuurin, jossa omaa ja toisten toimintaa on mahdollista arvioida positiivisen ja kannustavan sanaston kautta. Se tuo luokkaan näkyville ja nostaa esiin osa-alueen, joka muutoin usein jää aineenopettajan tunneilla piiloon: oppilaan persoonallisuuden ja luonteen parhaat puolet, hänen toimintatapansa, käyttäytymisensä ja oppimisstrategiansa. Uuden OPS:n mukainen arviointi alakoulussa antaa loistavat mahdollisuudet kehittää vahvuuspohjaista arviointia. Arviointikeskustelun pohjalla voi olla vahvuusnäkökulma, ja yhteistyössä luokanopettajan kanssa tunnilla näkyvät toimintatavat ja lapsen onnistumiset sekä kasvun paikat tulevat myös vanhempien tietoon.
Vieraan kielen opettaja arvioi mm. kirjallista ja suullista kielitaitoa ja tuntiaktiivisuutta. Vahvuusopetuksen pohjalla on ajatus viestin välittämisen tärkeydestä, ja silloin puhutaan mieluummin sosiaalisesta kielitaidosta. Kieli on aina vuorovaikutusta ihmisten välillä ja siinä mielessä suullisesta kielitaidosta puhuminen painottaa liikaa itse suoritusta jättäen varjoon sen vuorovaikutuksellisen ulottuvuuden. Vahvuuksista innokkuus viittaa tuntiaktiivisuuteen, rohkeus itsensä ilmaisemiseen vieraalla kielellä, sinnikkyys opiskelutaitoihin ja motivaatioon, itsesäätelykyky ja ystävällisyys suhtautumiseen opettajaan ja muihin oppilaisiin. Toiveikkuus ja oppimisen ilo viittaavat opiskeluasenteeseen, reiluus sosiaalisiin toimintatapoihin luokassa, myötätunto armolliseen suhtautumiseen omia ja toisten virheitä kohtaan. Kun vahvuuksia opetetaan luokassa ja vahvuussanasto on esillä, on arviointi jatkuvaa, kannustavaa ja läpinäkyvää ja suuntautuu toimintatapoihin ja oppimisprosessiin yhtä lailla kuin lopputulokseen. Tällöin arviointi itsessään opettaa oppilaalle kuinka menestyä opinnoissaan ja saada niistä iloa, ja tämähän juuri täytyy olla arvioinnin tarkoitus. Opettajan odotukset ovat selkeästi näkyvillä oppilaalle ja hänen persoonaansa kunnioittaen kuljetaan yhdessä kohti tavoitteita.